Uutta oppimassa!

Elettiin kevättä 2018. Aktiivimalli painoi päälle ja oli jo iskenyt tämän pitkäaikaistyöttömän tuloihin. Tästä suivaantuneena ja työttömyyteen kyllästyneenä päätin, että jos ei kerran olemassaolevilla tutkinnoilla löydy töitä, niin hankitaan lisää tutkintoja ja meriittejä.

Tuumasta toimeen ja parin viikon netissä seikkailun jälkeen osui silmiini kasvatus-ja yhteisöohjaajan perustutkinnosta ilmoitus.
Nuoriso-ohjaajaksi? No mikä jottei. Ei kuin haku päälle ja jäin odottelemaan kuinka muijan käy.

Hyvin kävi, toukokuussa kävin haastateltavana ja jossain vaiheessa kesää sain ilmoituksen, että minut on hyväksytty Kankaanpään opistoon!

Saman vuoden syksyllä sitten jännittyneenä alotin jälleen opiskelut. Edellisestä rupeamasta olikin jo vierähtänyt tovi (siis vuosikymmeniä) ja välillä mietin, että mitähän tästä tuleekaan. Onneksi meitä oli muitakin yhtä ymmällään olevia ja heti alusta alkaen tuimme toisiamme kaikin tavoin.

Ensimmäisen lähipäivän jälkeen oli mm. Whats App KAOS 2018 hotline perustettu, ja sinne parin vuoden aikana on itketty ja naurettu ilot ja surut. Pähkäilty ja purnattu, vitsailtu ja vakavastikin joskus keskusteltu. Vertaistukea sai onneksi alusta alkaen,loppuun asti. Ei yhtään haitannut ikäerot, kotipaikkojen välimatkat tai mikään muukaan eroaivaisuus. Hyvässä hengessä toistemme tukena.

Mutta millaista oli varsinaisesti opiskella Kankaanpään opistossa?

Monimuoto-opinnot ovat haastavia monessa suhteessa. Vaaditaan tietynlaista itsekuria, jotta lähes yksin suoritettava opiskelu etenee. Isona plussana on työssäoppiminen. Varsinkin sote-alan töissä, kaikissa kohtaamista vaativissa töissä, mielestäni korostuu työssäoppimisen merkitys ja se, että oikeasti pääsee tilanteisiin, joissa käytännön tasolla tekee sitä mitä oppikirjoissa puhutaan.

Sain ensimmäiseksi työssäoppimispaikakseni hieman epätyypillisen tulevan nuorisotyöntekijän paikan, nimittäin Peurankallion palvelukeskuksen. Vaikka asiakkaat eivät ihan virallisesti nuoria olleetkaan, oli paikka opettavainen, kiinnostava ja sain ihan uuden mielikuvan työstä ikäihmisten kanssa.

Seuraavassa opintojaksossa olikin tavoitteet enemmän nuorisoa koskevat, joten etsin uutta paikkaa ja pääsin SPR:n Nuorten Turvatalolle. Olipahan ihana kokemus. Liikkuvan turviksen, eli jalkautuvan työn lisäksi pääsin mukaan verkkoauttamiseen, vapaaehtoistyöhön sekä verkostoiduin monen eri paikallisen nuorisotyön toimijan kanssa. Vaikka harjoittelu oli ja meni, olen edelleen aktiivisesti mukana SPR:n nuorisotyössä mm. vapaaehtoisena Nuorten Turvatalolla, sekä Sekaisin chat- vapaaehtoisena.

Kolmanteen harjoittelupaikkaan halusin taas ihan erityyppiseen työympäristöön ja pääsin Sopimusvuoren Verstaalle, jossa on päivätoimintaa sosiaalisessa kuntoutuksessa ja kuntouttavassa työtoiminnassa oleville nuorille. Erittäin avartava ja opettavainen paikka monella tavoin. Ymmärrys erilaisuutta kohtaan senkun vahvistui.

Lähipäivät, joita oli suunnilleen kerran kuussa aina kolmen päivän jaksoissa, olivat monin tavoin antoisat. Itse teoriatiedon oppimisen lisäksi meillä oli aivan mahtavia yhteisöllisyyttä korostavia päiviä. Milloin sumopainittiin Sorsapuistossa, milloin kierreltiin Vapriikin museossa tai luotiin taidetta Haiharan upeissa maisemissa, unohtamatta retkeä Urhon kodalle. Myös monet alakohtaiset tutustumiskohteet ja opiston ulkopuoliset luennot olivat antoisia.

Vaikka lähipäivillä oltaisiin oltu pelkästään Pinnissä, saimme sinne luotua hyvän yhteishengen. Koinkin, että lähipäivät olivat paitsi väylä oppimiseen, erittäin tärkeät yhteishengen, vertaistuen ja sosiaalisten kontaktien takia. Vaikka opiskelimme ja harjoittelimme kukin omilla tahoillaan, oman HOKSin mukaan, yhteenkuuluvuus oli kuitenkin monelle sellainen jaksamisen ehto. Kiitos siis kaikille vierelläkulkijoille, opiskelutovereille ja opettajille.

Voisi luulla että tarina päättyy tähän. Mutta ei.

Nälkä kasvaa syödessä, ja varsinkin kun näyttää uhkaavalta, että valmistumisen myötä ei töitä ehkä löydykkään, päätin aloittaa väyläopinnot.

Väyläopinnot ovat siis 60 opintopisteen rykäisy kohti AMK opintoja yhteisöpedagogiksi. Itse aloitin nämä verkossa tehtävät opinnot lokakuussa 2019 ja tästä syystä pitkitin valmistumistani keväälle 2020. Koska Kankaanpään opiston teoriat eivät sisällä isommin kirjallisia tehtäviä joka päivälle, mielestäni oikein hyvin pystyy yhtä aikaa suorittamaan kaksia opintoja päällekkäin. Vaatii vaan rautaista itsekuria ja suunnitelmallisuutta ehkä keskivertoa enemmän. Kuri on aina välillä ollut kateissa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -sanonta, on osoittanut paikkaansapitävyyden ainakin minun kohdallani. Pienten motivaationotkahdusten jälkeen on ollut helppo palata taas takaisin raiteille, kun on ollut aikataulut ja toimintasuunnitelmat kunnossa.

Onni onnettomuudessa, maailmankaikkeus tuli vielä tukemaan pyrkimyksiäni saada opinnot purkkiin heinäkuuhun mennessä. Tartuntataudin jyllätessä maailmassa, itse itselleni asettamassa karanteenissa, on ollut hyvää aikaa tutkia lähdeteoksia ja kirjoitella esseitä, referaatteja, mielipidekirjoituksia ja haastatteluja.

Nyt siis, elettäessä koronakevättä 2020, minulla on suoritettuna niin Kankaanpään opinnot (todistusta odotellessa), kuin 53 /60 opintopistettä väyläopinnoista. Juuri sain kutsun haastatteluun tutkinto-opiskelijaksi HUMAKiin. Joten, jossain vaiheessa kesää toivon mukaan saan jälleen tiedon opiskelupaikasta, tällä kertaa yhteisöpedagogiksi.

Hanna

P.S. Kirjoittaja on 49 -vuotias, jonka lähtötasot digitaitoihin oli Facebook ja Instagram, nyt sujuu aika monet muutkin alustat ja systeemit. Olen siis elävä todiste, että ei tarvi nuorena vitsoja väännellä että vanhana osaisi. Ihan hyvin ehtii tälläinen keski-ikäinenkin kokea ja oppia. Kunhan halua ja asennetta löytyy, niin kaikenlaista uutta on maailmassa opeteteltavaksi.


Lähipäivät, joita oli suunnilleen kerran kuussa aina kolmen päivän jaksoissa, olivat monin tavoin antoisat. Itse teoriatiedon oppimisen lisäksi meillä oli aivan mahtavia yhteisöllisyyttä korostavia päiviä.Hanna

Tutustu ja hae koulutukseen!
Jaa kavereillesi!